Viikon saalis

Kirkolliskokousviikko saatiin tänään päätökseen. Tässä junamatkalta kirjattuja huomioita viikosta:

Big Fish

• Lapsivaikutusten arviointi kirjattiin kirkkojärjestykseen. Se tarkoittaa, että kirkollisissaviranomaisissa tehdyt päätökset täytyy arvioida myös lasten (alle 18v) näkökulmasta. Pieni vaiva, iso näkökulmaero, lapsen ja kirkon parhaaksi.
   
• Kirkon keskushallinnon uudistaminen (lue keventäminen) saatiinponnistettua maaliin. Kenttäpiispan roolista käytiin pitkään keskustelua, mutta lopulta äänestyksessä voitti lakivaliokunnan kanta, jonka mukaan kenttäpiispalla on piispainkokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tämä tuntuu historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta perustellulta.
   
• Kohtaamisen kirkko - toiminnan suunta vuoteen 2020 -strategia (jota ei saa kutsua strategiaksi) esiteltiin. Siitä käyty keskustelu osoitti strategiatyöskentelyn onnistuneen. Suunnat saivat laajapohjaista kannatusta yli herätysliikkeet ja hiippakuntarajojen. Itse käytin lyhyen puheenvuoron, jossa pyysin kirkkohallitusta huolehtimaan ettei ennen strategian käynnistymistäpäästetä Hengellinen elämä verkossa -hankkeen aikana kerrytettyä osaamispääomaa karkaamaan ja hyviä palveluja repsahtamaan. Niille täytyy osoittaa riittävät resurssit myös ensi vuodelle. Tästä ehkä vielä kehkeytyy talousarvioehdotus.
   

Nice Catches

• Nettiäänestämiselle laadittiin askelmerkkejä. Kun pari vuotta sitten kyselin nettiäänestämisen perään kirkkohallituksen kyselytunnilla, vastaus oli ettei tule toteutumaan ennen paruusiaa. Yleisvaliokunnan hyväksytyn mietinnön jälkeen vastaus on: valtio auraa ladut, kirkko voitelee sukset jo nyt ja tarjoilee yhteisen matkan aikana pullakahveet.
  Tämän mietinnön työstäminen sai minut tuntemaan olemiseni yleisvaliokunnassa merkitykselliseksi.
   

• Kirkkohallituksen ilmoitus nuorten kirkolliskokouksen valmistelematta jättämisestä kirkolliskokouksen toimeksiannosta huolimatta sai aikaan kipakkaa palautetta. Terveiset menivät painokkain sanankääntein perille.
  
  
• Avioliittokaavan lisäykset kuulostivat minulle aluksi hieman vierailta, mutta tarkemmin perehdyttyäni siirryin kannattamaan aloitetta. Minusta taustalla näkyy laajempi jännite siitä, mikä on käsikirjan, arkielämän ja erilaisten ei-normatiivisten materiaalien välinen suhde. Tästä käyttämäni puheenvuoro täällä.
   

Muuta haaviin tarttunutta

• Huomaan että Twitter on osaltaan vähentänyt blogien ilmestymistiheyttä. Se tuntuu olevan mielekäs tapa kertoa ja reagoida salin tapahtumiin lähes reaaliajassa. Mitä sinä tätä lukeva tuumaat?
   
• Keskiviikosta perjantaihin mukana olivat omat vanhempani ja 2 & 4 -vuotiaat lapset. Melkoista viipotusta, mutta viikko meni hienosti. Kiitos hyvästä hoidosta ja opistolle hyvistä puitteista!
   
• Seurakuntien rakenneuudistus ei vielä tullut valmiiksi. Lakivaliokunnan mietintö on odotettavissa vasta ensi toukokuussa, jolloin päätöksen myös voisi olettaa syntyvän. Sitä ennen piispainkokous, laintarkastustoimikunta ja hallintovaliokunta tuottavat vielä omat lausuntonsa. Tulevia keskusteluja varten tein tällaisen työkalun:

Palvella alttiisti vai noudattaa järjestystä?

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia (2014-00264)

 Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit,
"Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita - näin olen pappisvihkimyksessä taannoin luvannut."
Siksi toivoisin peruste- ja käsikirjavaliokuntien kiinnittävän huomiota erääseen tämän aloitteen taustalla paistavaan jännitteeseen, joka silmienne ohi on vilahtanut ainakin toimintakertomuksen sivulla 12.
Siellä nimittäin kärkihankkeena olleen Tiellä - På väg Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen johtopäätöksissä nostetaan esiin jumalanpalveluselämän jatkuvan kehittämisen ja käsikirjauudistusten suhde.

Kirkkokäsikirjat ovat kirkolliskokouksen hyväksymiä normatiivisia asiakirjoja, joita meidän pappien odotetaan työssämme noudattavan.

Arkityössä tuo pappislupauksen sisäinen jännite sanankuulijoiden alttiisti palvelemisen ja kirkon järjestykseen sitoutumisen välillä näkyy monin tavoin. Vaikkapa siinä, kun kastetta edeltävässä toimituskeskustelussa käy ilmi että lapsen toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon, mutta on suostunut kasteeseen ja haluaisi lausua esirukouksen ohessa runon. Palvellako alttiisti vai noudattaako järjestystä?

Entä saanko kasteveden valelun jälkeen kutsua isosiskon kuivaamaan kastetun vauvan pään, kun asiasta ei ole mainintaa käsikirjassa.

Uskon että useimmilla tässä salissa olijoilla on kokemusta siitä, että aina ei ole menty juuri niin kuin käsikirjassa seisoo. Osa teistä on saattanut kesken kasteen osallistua seremonialliseen kasteveden noutamiseen, kun kastevesi onkin puuttunut maljasta. Näitä erityistilanteita puidaan paljon pastorien Facebook-ryhmässä.

Kirkkoamme on siunattu monenlaisilla luovilla ihmisillä, jotka ovat tuottaneet erilaisia materiaaleja ja vinkkejä jumalanpalvelustemme, joita myös toimitukset ovat. Käytännön työssä on kuitenkin niin, että moni pastori kokee epävarmuutta siitä, kuinka paljon toimituksen kaavaa voi soveltaa. Näen, että tämä aloite kumpuaa juuri tästä ristiriidasta.

Toivoisin, että perustevaliokunta lausunnossaan ja käsikirjavaliokunta mietinnössään ottaisi tähän jännitteeseen kantaa. Jos kanta on, että soveltaa sopii, niin julkaistakoon tämä ja monet muut hienot ehdotukset lisämateriaalina. Jos taas kanta on, että älkää soveltako, silloin kannatan tätä aloitetta riemulla ja olisin valmis tuomaan aloitteen muodossa ensi keväänä tukun muitakin lisäysehdotuksia käsikirjaamme. Uusien vaihtoehtojen lisääminen toimitusten kaavoihin ei tarkoita sitä, että niitä olisi pakko käyttää. Suurin toiveeni on, että meillä kirkollisia toimituksia tekevillä olisi enemmän mahdollisuuksia soveltamiseen kuin mihin käsikirja nykyisellään antaa tilaa.

Hyvät ystävät, elämä on paljon ihmeellisempää kuin kirkkokäsikirjamme. Siksi toivon että arvoisat valiokunnat huomioisivat tämän edellämainitun jännitteen.


---
jälkikirjoitus: Vaihdoin käytävällä muutaman sanan perustevaliokunnan sihteerin kanssa. Hän kertoi pohtineensa samaa asiaa tässä Selebrantti -lehden artikkelissa.
Taannoinen "kanssa ja puolesta"-rukoushetkikeskustelu paalutti aika jyrkästi soveltamisen rajoja. Olisiko jo avaamisen paikka?

Nettiäänestämistä, somea ja vieraskielistä työtä

Valiokunnassamme käsittelyssä ollut nettiäänestämiseen liittynyt aloite saatiin vihdoin väännettyä mietinnöksi asti.
Melkoisen prosessin jälkeen päästiin vaikeista lähtöasetelmista lopputulemaan, jota pidän erittäin hyvänä - niin lattealta kuin se ehkä tässä seuraavana kuulostaa: kirkollisissa vaaleissa voidaan seurata valtion tietä, jos ja kun valtio uudistaa vaaleihin liittyviä periaatteitaan ja rakentaa verkkoäänestysjärjestelmän. Lisäksi valiokunnan mietinnössä annetaan ruutia kirkkohallitukselle olla mukana valtion järjestelmän kehittämisessä sekä varmistaa omien järjestelmien yhteensopivuus tulevien valtion ratkaisuiden kanssa.

Kirkon sosiaalisen median palveluihin liittyvät avoimet kysymykset nostan esille iltapäivällä kirkkohallituksen kyselytunnilla. Hengellinen elämä verkossa -hankkeen aikana on hankittu paljon sosiaalisen median osaamista ja moni kirkon sosiaalisen median hankkeista on saanut arvontunnustusta kirkon ulkopuolelta. Kun HEV-hankkeen siirtymäkausi päättyy tämän vuoden lopussa, on palvelut tarkoitettu siirrettäväksi kirkkohallituksen eri osastoille. Tämän kevään tilanne ei ole ollut kovin lupaavan näköinen sen suhteen. Osaamispääomaa omaavien työntekijöiden työsuhteet päättyvät vuoden vaihteeseen ja palveluiden kehittämis- ja ylläpitovastuita tai resursseja ei ole ilmoitettu. Nyt niiden perään kyselin ja toivottavasti tilanne selkeytyy.

Nyt valiokunnassamme käydään vieraskielisen työn järjestämiseen liittyvän aloitteen kimppuun. Se onkin mielenkiintoinen aihe, siitä lisää siis myöhemmin - nyt valiokuntaan!

Minun hallintoni on kevyt

Kirkolliskokouspapereita lukiessa olen huvittanut ja sparrannut itseäni korvaamalla mielessäni sanan kirkko sanalla Kristus. Silloin aika moni asia näyttäytyy eri valossa, kirkon mission näkökulmasta.
Kello lähenee puoli yhdeksää ja lähetekeskustelu seurakuntarakenteiden uudistamisesta on saatu käyntiin.

Ala-asteella aikanaan pidin pientä puutyöverstasta pulpetin kannen alla silloin kun sain istua takarivissä. Pieni näpertely auttoi työstämään asiaa. Olen huomannut saman tämän päivän aikana täällä kirkolliskokouksen takapenkissä. Nyt verstas vain on digitaalinen.

Päivän valopilkku oli lapsiasiainvaikutusten lähetekeskustelu. Vaikuttaisi siltä, että asia etenee suotuisassa tuulessa kohti uutta kirkkojärjestyksen säädöstä.

Taas mennään!

Melkoisen säätämisen ja useiden ihanien ihmisten avulla olen taas palannut Turkua kiertävälle radalle. Kolmen alle kouluikäisen lapsen hoitojärjestelyt olivat haastava paletti. No, eipä kirkolliskokouksen agendakaan kovin simppeli ole:

Seurakuntarakenteiden uudistuksessa myllätään jokaisen seurakunnan ja seurakuntayhtymän arkea ja toimintaedellytyksiä. Keskushallinnon uudistuksessa karsitaan päällekkäisyydet ja sujuvoitetaan työnjakoja ja prosesseja. Yhteisöverojärjestelmä sorvataan lakisääteiseksi valtionavustukseksi. Käsitellään kirkon Kohtaamisen kirkko -suuntapaperi (ent. strategia) vuosille 2016-2020. Keskustellaan taloudesta, toimintakertomuksesta, henkilöseurakunnista, keskushallinnon uudistamisesta, nettiäänestämisestä seurakuntavaaleissa, lapsivaikutusten huomioimisesta päätöksenteossa, palvelukeskusten toimipisteverkostosta, vieraskielisen työn järjestelyistä, avioliittoon vihkimisen kaavasta, nuorten osallisuudesta, varaedustajien kutsuminen periaatteesta ja HUH monesta muusta asiasta. 

Pitikös nämä kaikki paketoida tällä viikolla? Suurimmat kyllä. Siksi kokous on varautunut olemaan Turussa lauantaihin asti koolla.

Jos joku edellämainituista on sinulla erityisen kiinnostuksen kohteena, hihkaise kommentissa niin avaan asian tämän hetkistä tolaa ja suuntaa lisää.

Nyt istuskelen linja-autossa (bussilippu 10e!) kohti Turkua ja viikon avajaismessua ja Ruotsin arkkipiispan tervehdystä. Seuraava päivitys tuleekin sitten sieltä oikeasta kirkolliskokouksen takapenkistä.