Mitä oikeastaan kirkolliskokous päätti avioiliittolakiin liittyen?

Kirkolliskokouksen hyväksymä mietintö uuteen avioliittolakiin liittyvästä aloitteesta on otettu monin tavoin vastan. Kirkolliskokouksessa sitä kiiteltiin, monissa paikoissa pöyristyttiin.
Yritän selventää hieman, mistä tässä päätöksessä on kysymys.


Kirkolliskokous ja kirkon päätöksenteko on sidottu tiettyyn rakenteelliseen etenemistapaan. Kirkolliskokous valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja sen täytyy saada päätökseen kaikki sille jätetyt aloitteet tämän nelivuotiskauden aikana. Aloitteet ja mietinnöt, joita ei ehditä käsitellä, jäävät raukeamaan. Kuluva vuosi on tämän kirkolliskokouskauden viimeinen. Seuraavien vaalien ehdokasasettelu on käynnissä.


Kun pohdimme aloitetta, mietimme, mikä voisi olla viisasta tässä vaiheessa. Mikä pohjustaisi sitä tilannetta, joka vuonna 2017 koittaa uuden lain tullessa voimaan? Mikä ehkäisisi kirkon jakautumista? Kirkolliskokouksen kokoonpano on sellainen, ettei se kykyne tekemään vaadittavaa 3/4 määräenemmistöä asiasta. Se ei myöskään olisi ehtinyt käsitellä mitään avioliittoteologian uudelleen arviointiin liittyvää aloitetta. Siispä aloitteessa esitettiin prosessia, jonka tavoitteena on
1.    arvioida uuden avioliittolainsäädännön seurauksia kirkolle;
2.    tukea avointa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä;
3.    osoittaa, että kirkko arvostaa samaa sukupuolta olevissa parisuhteissa eläviä ihmisiä ja heidän lapsiaan; sekä
4.    edistää luterilaisen avioliitto- ja perhekäsityksen sekä sen historian tutkimusta.




Nyt hyväksytty mietintö oli kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan prosessin tulos tästä aloitteesta. Yleisvaliokunta ei tee kirkon oppiin liittyviä ratkaisuja tai esityksiä. Sen tehtävä on käsitellä sellaiset aloitteet, jotka eivät kuulu millekään muulle valiokunnalle.
Tästä lähtökohdasta valiokunta päätyi toteamaan, että ei tarvita selvitystä kirkon avioiliittoteologiasta, koska se on useissa asiakirjoissa jo määritelty.



Yritin tähän videolle tiivistää perusajatuksen: Ei siinä ole mitään pelottavaa, että nykytilanne todetaan. Se on surkea vähemmistöihin kuuluville, mutta se on tällainen. Nyt kun on todettu, mikä käsitys on, voi seuraava (toukokuussa alkava) kirkolliskokous ottaa kantaa avioliittoteologian uudelleenarviointiin. Päätä ei voi laittaa asiassa pensaaseen.







Mietinnössä käännetään katseita Skotlannin episkopaalisen kirkon suuntaan.
Toivon yleisesti että ihmiset asettuisivat tukemaan tätä keskustelumallia (lisään myöhemmin tähän linkin puheenvuorooni, jossa esittelin asian kirkolliskokoukselle). Siinä on suurempia mahdollisuuksia kuin arvaammekaan. Emme kykene aitoon ja kohtaavaan keskusteluun, ilman kokemuksellista jakamista, joka tämän mallin mukaisesti tapahtuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä. Tunnepuhe voi sen sijaan saada jotain liikkeelle, lisätä ymmärrystä.

Keskusteluprosessin toivon auttavan siihen, että ne jotka nyt kokevat asian vaikeaksi tai merkityksettömäksi itselleen pääsisivät kerrankin kuuntelemaan asiasta aitoa tunnepuhetta. Ja puhumaan sellaista itse. Sellaisella on omassa elämässäni ollut vaikutusta. Teologinen argumentaatio on yksi osa prosessia, mutta vähintään yhtä merkittävä on tämä keskustelun toinen haara, jossa etsitään syvempää ymmärrystä.


Mietinnön viimeinen ponsi hyväksyttiin muutettuna. Aloitteessa esitettiin historiallisen tutkimuksen tekemistä avioliitto- ja perhekäsityksen historiasta. Piispa Irja Askolan muotoilema uusi ponsi laajensi tutkimusalaa niin, että nyt kirkkohallitusta pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin avioliitto- ja perhekäsityksen yhteiskunnallisia, kulttuurisia, ja kirkollisia muutoksia koskevan tutkimuksen julkaisemiseksi. Pidän tätä laajennusta merkittävänä ajatellen edessä olevaa prosessia.



Sen kritiikin otan vastaan, että mietintö sulkee silmät ympäröivältä todellisuudelta. Niin tekee. Harjoitan metanoiaa, että sen osalta en henkilökohtaisesti enempään pystynyt.
Silti jaksan uskoa, että tämän mietinnön jälkeen lähtökohdat ovat paremmat tulevan kirkolliskokouskauden keskustelulle kirkon avioliittokäsityksestä kuin silloin, jos koko aloite olisi jätetty raukeamaan.

Uskon myös että kirkon kasvatus- ja perheasiat voivat edistää tästä asiasta käytävää keskustelua rakentavampaan suuntaan. Mieluummin yritetään kuin ollaan yrittämättä. Ei pidä luopua toivosta, vaikka turhautumisen määrä onkin huomattava.

Oikeastaan minulla olisi sellainen pyyntö, että kun tämä keskustelumalli aikanaan rantautuu seurakuntiin, niin ottakaa siitä koppi. Heittäytykää siihen rukouksen, akvaariokeskusteluiden ja hyvän ruuan siivittämään prosessiin jossa muutaman päivän ajan luottamuksellisesti ja asiantuntevan perheneuvojan liidaamana puidaan omia tuntoja asiasta.

Tiistain nostot ja avioliittolaki-mietintö

Tiistain työskentely oli varsin intensiivistä. Täysistunnoissa käytiin lähetekeskustelua kirkkohallituksen toiminta- ja taloussuunnitelmasta. Vuosi sitten vastaavassa käsittelyssä saimme läpi kirkon verkkotyötä koskevan toivomusponnen, jonka mukaan tänä vuonna kirkon verkkotyöstä olisi esitetty aukikirjoitetut tavoitteet, mittarit ja resurssivaraukset. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja kävin motkottamassa asiasta puhujapöntöstä. Samalla liityin edustaja Korolaisen puheenvuoroon, joka kantoi huolta kirkon menestyksekkään some-työn jatkumisesta (mm. Oisko tulta -blogi ja Cityn Suhdeklinikka).


Kirkolliskokouksen perinteisiin kuuluvat valtioneuvoston kahvit tarjosi eilen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. Hän kiitteli kirkon ripeää toimintaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja kannusti kirkkoa norminpurkutalkoisiin. Arkkipiispa piti tapansa mukaisesti mainion vastauspuheen. Aamuinen kirkolliskokouksen avajaispuhekin oli muuten timangia!



Kaikki tauot työstimme yleisvaliokunnassa avioliittolakiin liittyvästä aloitetteesta mietintöä. Aiemmin olimme jo kokoustaneet asian äärellä Jyväskylässä ja Kuopiossa. Pääsimme maaliin illalla 21.15 ja saimme toisen käsittelyn valmiiksi. Kolmas käsittely jäi puheenjohtajan (piispa Jolkkonen) ja sihteerin tehtäväksi ja mietintö jaettiin juuri pöydälle. Se ilmestyy myös verkkoon luettavaksi tänne Yleisvaliokunta otsikon alle.  Täysistuntokäsittely mietinnöstä käytäneen huomenna tai perjantaina, riippuen, mitä puhemiesneuvosto päättää. Mietintö on omasta mielestäni paras, mihin tällä kokoonpanolla ja näistä lähtökohdista oli mahdollista päätyä. Melkoisen prosessin tulos. Täysistunnon keskustelussa sitten selviää vastaanotto.



Mietinnössä ei esitetä muutoksia avioliiton teologiaan. Sellainen ei tällä kirkolliskokouksen kokoonpanolla voisi saada 3/4 määräenemmistöä kummallekaan puolelle. Siksi siinä tyydytään toteamaan ne asiakirjat, jossa avioliittoa on määritelty. Varsinainen pihvi jää tästä mietinnöstä pois, mikä tarkoittaa sitä, että nykymallilla jatketaan, kunnes seuraava kirkolliskokous tekee peliliikkeitä.


Merkittävintä mietinnössä on mielestäni sen ponsi kolme, joka antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi "valmistella keskustelumallin ja siihen liittyvän aineiston, jonka avulla avioliitosta eri tavoin ajattelevat henkilöt voivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä."


Ponnen taustalla on Skotlannin episkopaalisen kirkon vastaava tilanne, jossa he ovat käsitelleet asiaa Cascade conversations -mallin kautta. Malli on toteutunut siellä kolmepäiväisenä keskusteluna, jossa yhdistyvät yhteinen rukous ja akvaariokeskustelut, joissa jokainen voi puhua vain omasta kokemuksestaan ja näkemyksistään. Keskusteluilla ei ole yritetty päästä lopputulokseen, vaan etsiä ymmärrystä toisten näkökannoille. Skotlannissa koettiin, että tällaisista keskusteluista on ollut tukea prosessissa, jossa kirkko muodostaa kantaansa suhteessa parlamentin päätökseen avata avioliitto myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Nyt koitti lounastauko. Palataan asiaan myöhemmin.

Viimeinen rutistus

Sain kunnian päivittää kirkon insta-tiliä eilen. Sinne lähti ylläoleva kuva.

Maanantaina kirkolliskokous lämmitteli konetta käytiin valiokunnilla. Emme saaneet viimeisteltyä yleisvaliokunnassa uuden avioliitolain seurauksiin liittyvää aloitetta, mutta pääkohdat on ratkaistu ja mietintö ilmestyy tämän päivän aikana. Iso prosessi alkaa olla sen osalta päätöstä vaille valmis. Valiokunnan sisäisistä asioista ei valitettavasti voi tässä avata, mutta mietintö puhukoon puolestaan.

Tiistaiaamu käynnistyi avajaismessulla Turun tuomiokirkossa. Tampereen hiippakunta siivitti meitä anteeksiannon ja yhteyden etsimisen teemoihin. Koskettavia teemoja kirkossa, jossa on vuosisatoja polvistuttu yhteisen ehtoollispöydän äärelle, mitä erilaisimpien historiallisten tilanteiden ja ristiriitojen keskellä.

Tällä viikolla käsitellään isoja asioita, jotka on pakko saada pakettiin juuri tällä viikolla tai ne raukeavat kirkolliskokouskauden päättyessä. Virsikirjan lisävihko saanee paljon tilaa, samoin diakoniviran uudistaminen, avioliittolakiin liittyvä aloite sekä tietenkin toiminta- ja taloussuunnitelma. Jännittävää on, millaisen vastaanoton pika-aloitteet seurakuntien rakenneuudistuksesta saavat lähetekeskustelussa. Paljon muutakin on pöydällä. Asialistaan, mietintöihin ja puheenvuoroihin voit tutustua täällä.

Päivittelen tuttuun tapaan myös twitteriä kun ehdin.