Palvella alttiisti vai noudattaa järjestystä?

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia (2014-00264)

 Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit,
"Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita - näin olen pappisvihkimyksessä taannoin luvannut."
Siksi toivoisin peruste- ja käsikirjavaliokuntien kiinnittävän huomiota erääseen tämän aloitteen taustalla paistavaan jännitteeseen, joka silmienne ohi on vilahtanut ainakin toimintakertomuksen sivulla 12.
Siellä nimittäin kärkihankkeena olleen Tiellä - På väg Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen johtopäätöksissä nostetaan esiin jumalanpalveluselämän jatkuvan kehittämisen ja käsikirjauudistusten suhde.

Kirkkokäsikirjat ovat kirkolliskokouksen hyväksymiä normatiivisia asiakirjoja, joita meidän pappien odotetaan työssämme noudattavan.

Arkityössä tuo pappislupauksen sisäinen jännite sanankuulijoiden alttiisti palvelemisen ja kirkon järjestykseen sitoutumisen välillä näkyy monin tavoin. Vaikkapa siinä, kun kastetta edeltävässä toimituskeskustelussa käy ilmi että lapsen toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon, mutta on suostunut kasteeseen ja haluaisi lausua esirukouksen ohessa runon. Palvellako alttiisti vai noudattaako järjestystä?

Entä saanko kasteveden valelun jälkeen kutsua isosiskon kuivaamaan kastetun vauvan pään, kun asiasta ei ole mainintaa käsikirjassa.

Uskon että useimmilla tässä salissa olijoilla on kokemusta siitä, että aina ei ole menty juuri niin kuin käsikirjassa seisoo. Osa teistä on saattanut kesken kasteen osallistua seremonialliseen kasteveden noutamiseen, kun kastevesi onkin puuttunut maljasta. Näitä erityistilanteita puidaan paljon pastorien Facebook-ryhmässä.

Kirkkoamme on siunattu monenlaisilla luovilla ihmisillä, jotka ovat tuottaneet erilaisia materiaaleja ja vinkkejä jumalanpalvelustemme, joita myös toimitukset ovat. Käytännön työssä on kuitenkin niin, että moni pastori kokee epävarmuutta siitä, kuinka paljon toimituksen kaavaa voi soveltaa. Näen, että tämä aloite kumpuaa juuri tästä ristiriidasta.

Toivoisin, että perustevaliokunta lausunnossaan ja käsikirjavaliokunta mietinnössään ottaisi tähän jännitteeseen kantaa. Jos kanta on, että soveltaa sopii, niin julkaistakoon tämä ja monet muut hienot ehdotukset lisämateriaalina. Jos taas kanta on, että älkää soveltako, silloin kannatan tätä aloitetta riemulla ja olisin valmis tuomaan aloitteen muodossa ensi keväänä tukun muitakin lisäysehdotuksia käsikirjaamme. Uusien vaihtoehtojen lisääminen toimitusten kaavoihin ei tarkoita sitä, että niitä olisi pakko käyttää. Suurin toiveeni on, että meillä kirkollisia toimituksia tekevillä olisi enemmän mahdollisuuksia soveltamiseen kuin mihin käsikirja nykyisellään antaa tilaa.

Hyvät ystävät, elämä on paljon ihmeellisempää kuin kirkkokäsikirjamme. Siksi toivon että arvoisat valiokunnat huomioisivat tämän edellämainitun jännitteen.


---
jälkikirjoitus: Vaihdoin käytävällä muutaman sanan perustevaliokunnan sihteerin kanssa. Hän kertoi pohtineensa samaa asiaa tässä Selebrantti -lehden artikkelissa.
Taannoinen "kanssa ja puolesta"-rukoushetkikeskustelu paalutti aika jyrkästi soveltamisen rajoja. Olisiko jo avaamisen paikka?