Historian kaaria ja verkon setvimistä

Päivä on ollut varsin vauhdikas. Aamuhartauden jälkeen saimme vieraita menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Jaakko Olavi Antilan pitkän työn tulos Kansan kirkon ristipaineessa - Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974-2011 julkaistiin juhlallisesti istuntosalissa. Paikalla oli monia vanhoja tuttuja edelliseltä kirkolliskokouskaudeltani, 2004-2007. Ilo oli tervehtiä suuresti arvostamaani emeritus arkkipiispa John Vikströmiä.

Antilan esittelypuhe kertoi värikkäällä tavalla, miten kirkolliskokous on neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Melko tavalla!
Aiemmin kirkolliskokouksen rooli kirkon kannan määrittelyssä oli merkittävämpi.
Viime vuosina moni kirkon sisäinen ristiriita on kääntänyt kirkon eteenpäin katsovaa roolia sisäänpäin käpertyväksi. Nämä vain pari yksityiskohtaa mainitakseni. Monia muitakin teräviä kaaria piirtyi Antilan esittelyssä. Kiitos niistä!

 

Valiokunnissa työstimme nimikirjasta luopumista sekä kirkon saarnapankin perustamista käsitteleviä aloitteita. Niiden käsittely jää istuntokausien väliseen aikaan.

 

Iltapäivällä täysistunnossa käsiteltiin kirkon talousarviota ja talous- ja toimintasuunnitelmaa.

Talousvaliokunta oli mietinnössään puoltanut kirkon yhteisen verkkotyön määrärahaa, mutta ei esittänyt sille toivottua jatkoa. Talousvaliokunta painotti kuitenkin mietinnössään, että viestintää on priorisoitava ja sille on jatkossakin osoitettava riittävästi resursseja.
Täysistunnon aikana kirkastui ajatus siitä, miten verkkotyötä voisi jatkossa seurata myös täältä kirkolliskokouksen tasolta. Siksi esitin toivomusponnen, jonka mukaan kirkkohallitus seuraavaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa valmistellessaan laatisi myös kirkon yhteistä verkkotyötä koskevat tavoitteet, niiden toteutumiselle mittarit sekä koostaisi yhteenvedon verkkotyöhön käytettävistä resursseista. Ponnesta äänestettiin ja se hyväksyttiin kirkkaalla enemmistöllä.

 

Toivon, että tämä ponsi auttaa selkiyttämään yhteisen verkkotyön fokusta sekä antaa jatkossa kirkolliskokoukselle mahdollisuuden seurata siihen käytettäviä resursseja. Jäämme kiinnostuksella odottamaan ensi vuoden esitystä.

 

Illan viimeinen täysistunto alkoi äsken. Alussa esiteltiin uusi saamenkielinen sotilaan virsikirja. Nyt puidaan vaihtoehtojen lisäämistä avioliittoon vihkimisen kaavaan uusperheiden huomioimiseksi, mikä on pullahtanut mietintönä käsikirjavaliokunnasta takaisin käsittelyyn.

Illalla pidän iltahartauden kirkolliskokouksen kappelissa. Ajattelin tarjoilla ehkä jotain tavanomaisesta poikkeavaa.

Kirkon tulevaisuudesta

Tiistai oli varsin mielenkiintoinen päivä. Käsittelimme kirkon tulevaisuusselontekoa ja valiokunnassa paketoimme vieraskielisen työn kysymyksistä mietinnön, joka tänään jaettaneen pöydille. Illalla puimme epävirallisemmissa yhteyksissä seurakuntarakenteita.
Monelta suunnalta tulevat aloitteet ja mietinnöt kaikki puhuvat yhdestä asiasta, kirkon tulevaisuudesta.

Kirkon tulevaisuusselonteon lähtökohta on, että kirkon tulevaisuutta leimaa voimakas muutos. Kulttuurien monimuotoistuminen, maailmantalous ja -politiikka, aatevirtaukset ja viestinnän tapa muuttavat sekä ympäröiviä rakenteita että jäseniämme.
Piispa Jolkkonen hahmotteli esittelypuheenvuorossaan kolme kiteytettyä tulevaisuuskuvaa:
1. Valkoisten vanhusten kirkko, jossa nykyrakenteista pidetään kiinni niin kauan kuin voidaan.
2. Kiistelevä kirkko, jossa on paljon mielipiteiden mukaan jakautuneita, keskenään riiteleviä pieniä seurakuntia.
3. Yhdessä uudistuva kirkko, joka pitää ytimestä kiinni ja pyrkii keskustellen siitä käsin uudistumaan ajan haasteiden keskellä.
No, ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, mikä malli selonteon laatijoilla saattoi olla mieluisimpana skenaariona.

Kirkon tulevaisuuskeskustelua leimaavat usein varsin synkät visiot. Ajatellaan, että kirkosta eroamisista, rakenteellisesta jäykkyydestä, veropohjan kapenemisesta, yhteiskunnallisesta uskontohygieniasta, eläkerahojen riittämättömyydestä ja sisäisistä ristiriidoista seuraa se, että pian keskustellaan siitä, kuka sammuttaa viimeisenä valot.
Tällainen ajattelu on toki herättelevää ja lisää muutoshalukkuutta, mutta varsin usein siitä aiheutuu lamaantumista ja turhaa pessimismiä.
Kirkko ei kaatunut 90-luvun laman aikana, vaikka niin monissa seurakunnissa luultiin. Kirkko ei kaatunut Suomen saatua autonomian 1809. Se ei kaatunut Ruotsin kuninkaan takavarikoitua kirkon omaisuuden ja muutettua opin luterilaiseksi.

En usko kirkon koskaan kaatuvan rakenteellisiin myllerryksiin. Sen ydin on jossain muualla kuin rakenteissa. Uskoa eteenpäin kantaa loppuviimein Pyhä henki, kirkko on Kristuksen ruumis ja toimintaympäristömme suuret raamit Isän Jumalan luomaa.
Kirkko voi kyllä menettää elinvoimaisuuttaan, jos tehdään huonoja ratkaisuja. Tällaisena nyt mainitsen haluttomuuden suunnitella seurakunnan toimintaa ja taloutta ennakoiden, koska se johtaisi vaikeisiin ratkaisuihin. Tällöin usein päädytään vain toimintamäärärahojen leikkaamiseen.
Onko kuitenkin niin, että jos meillä on töissä paljon henkilöitä, joilla ei ole toimintamäärärahoja tehdä mitään, muuttuu työntekijöiden virsi helposti valitusvirreksi siitä, että ei ole rahaa ja eikä voida järjestää mitään? Jos leikkaukset kohdistetaan ajoissa rakenteisiin, mutta säilytetään toimintaa varten resursseja, elinvoimaisuus on aivan toisenlainen.

Tänään pohditaan täysistunnossa kirkon organisaatiojärjestelmän uudistamista ja keskushallinnon supistamista. Mietintö luotaa kirkon muutostarpeita ja vertailee kirkon organisaatiota suhteessa vaikkapa puolustusvoimiin, S-osuuskauppaliikkeeseen, SPR:iin, MLL:oon ja muihin pohjoismaisiin kirkkoihin. Mietintö päätyy esittämään asian selvittämiseksi komiteaa, mikä saattaa hieman herättää hilpeyttä. Komiteat ovat kuitenkin kirkolliskokouksen järeää kalustoa, jolla on viety läpi isompia muutosprojekteja ennenkin. Saas nähdä, miten keskustelu etenee.

Kirkolla on toivoa nyt ja tulevaisuudessa. Toivon kantaminen on kirkon tehtävä. Se näkyy jokaisessa kirkkoon sitoutuneessa ihmisessä, on hän sitten missä roolissa tahansa. Meidän horisonttimme on toivon horisontti.

Twiittaan lisää ajankohtaista täysistunnon edetessä.

Kenet näet?

Näetkö kuvassa lähimmäisen, kysyy edustaja Tapio Tähtinen. Hän on töissä Helsingin Diakonissalaitoksella. Aamuhartaus toi asunnottomuuden teeman rukouksiimme.

 

Aamuhartaus ja eilinen päivä kirvoitti ajattelemaan laajemminkin, kenet näemme täällä päätöksiä tehdessämme. Yhtäältä kysymys tulee esiin kirkon talousarvion kanssa, toisaalta kaikissa muissa asioissa, joita täällä käsitellään. Jonkun määritelmän mukaan kirkon hallinnossa ei pitäisi tehdä yhtään asiaa, joka ei edistä evankeliumia - kätten tai sanojen.

 

Eilen illalla käsittelimme Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirjaa Kirkko, yhteistä näkyä kohti, tai paremmin piispainkokouksen lausuntoa siitä. Dokumentti antaa välineitä kirkoille tutkia omaa kirkkokäsitystään ja sen kipukohtia. Lisäksi se auttaa löytämään yhteistä keskustelupohjaa kirkkojen keskinäisille lähentymispyrkimyksille.
Dokumentin mielenkiintoisinta osaa on pohdinta oikeutetusta ja epäoikeutetusta monimuotoisuudesta. Metataso saanee konkretiaa tänään OKM:n päiväkahvitilaisuudessa, jossa ministeri Räsänen lausuu tervehdyksensä kirkolliskokoukselle. Toivottavasti ei tule iltapäivälehdille otsikkorallia.

Mutta nyt takaisin vieraskielisen työn resurssikysymysten pariin valiokuntaan.

 

Harmaa ja sumuinen kirkolliskokousviikko?

Kirkolliskokouksen syysistuntoviikko käynnistyi minun osaltani kevyellä aamulenkillä Ruoholahden metroasemalle n. 20 kg kantamusten kanssa.

6.30 bussi Turkuun takasi lempeät aamunokoset ja Oulun hiippakunnan kattama messu Maarian kirkossa ravisteli lopullisesti hereille.

 

Arkkipiispan avauspuhe oli jälleen kerran timangia. Erinomaista nyky-yhteiskunnan analyysia ja kirkon tehtävän suhteuttamista siihen. Kirkon arvojen mukaista, oikeutettua kritiikkiä kaiken läpäisevään tehokkuusajatteluun. Arkkipiispan puheen löydät täältä.

 

Tällä viikolla on paljon hallinnollisten yksityiskohtien viilailua ja valiokuntatyöskentelyä. Isoimpia yksittäisiä asioita on perinteiseen tapaan talousarvio. Kattavan listan käsiteltävistä asioista löydät täältä. Jossain taustalla kolkuttelee myös seurakuntarakenneuudistus, joka ei varsinaisesti ole tällä viikolla käsittelyssä, mutta josta on tullut jo kiinnostavia pelinavauksia sähköpostitse. Lukaisepa tästä.

 

Parhaillaan aloittelemme käsitellä Kirkon keskusrahaston talousarviota 2015 sekä toiminta- ja taloussuunitelmaa vuosille 2015-2017.

Jätimme muutaman edustajatoverin kanssa kesällä talousarvioehdotuksen (sivu 126), joka oli saanut valmistelussa suopean vastaanoton tulevalle vuodelle. Seuraavien vuosien osalta määrärahoja ei kuitenkaan oltu esitetty, mistä aion täällä käyttää tämän viikon ensimäisen puheenvuoroni.

 

Aamubussille reippaillessani pohdin, vastaako ympäröivä sumuinen ja harmaa aamu myös kokouksen asialistan tunnelmia. Kummasti kuitenkin täällä ollessa ja ihmisiä tavatessa huomaa, miten paljon innostavia ideoita ja kehitettävää tällekin viikolle on luvassa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle!

 

Twiittailen kokouksen kulusta twitterissä mahdollisuuksien mukaan. Twitteri-juttuihini suora linkki tässä.