Historian kaaria ja verkon setvimistä

Päivä on ollut varsin vauhdikas. Aamuhartauden jälkeen saimme vieraita menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Jaakko Olavi Antilan pitkän työn tulos Kansan kirkon ristipaineessa - Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974-2011 julkaistiin juhlallisesti istuntosalissa. Paikalla oli monia vanhoja tuttuja edelliseltä kirkolliskokouskaudeltani, 2004-2007. Ilo oli tervehtiä suuresti arvostamaani emeritus arkkipiispa John Vikströmiä.

Antilan esittelypuhe kertoi värikkäällä tavalla, miten kirkolliskokous on neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Melko tavalla!
Aiemmin kirkolliskokouksen rooli kirkon kannan määrittelyssä oli merkittävämpi.
Viime vuosina moni kirkon sisäinen ristiriita on kääntänyt kirkon eteenpäin katsovaa roolia sisäänpäin käpertyväksi. Nämä vain pari yksityiskohtaa mainitakseni. Monia muitakin teräviä kaaria piirtyi Antilan esittelyssä. Kiitos niistä!

 

Valiokunnissa työstimme nimikirjasta luopumista sekä kirkon saarnapankin perustamista käsitteleviä aloitteita. Niiden käsittely jää istuntokausien väliseen aikaan.

 

Iltapäivällä täysistunnossa käsiteltiin kirkon talousarviota ja talous- ja toimintasuunnitelmaa.

Talousvaliokunta oli mietinnössään puoltanut kirkon yhteisen verkkotyön määrärahaa, mutta ei esittänyt sille toivottua jatkoa. Talousvaliokunta painotti kuitenkin mietinnössään, että viestintää on priorisoitava ja sille on jatkossakin osoitettava riittävästi resursseja.
Täysistunnon aikana kirkastui ajatus siitä, miten verkkotyötä voisi jatkossa seurata myös täältä kirkolliskokouksen tasolta. Siksi esitin toivomusponnen, jonka mukaan kirkkohallitus seuraavaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa valmistellessaan laatisi myös kirkon yhteistä verkkotyötä koskevat tavoitteet, niiden toteutumiselle mittarit sekä koostaisi yhteenvedon verkkotyöhön käytettävistä resursseista. Ponnesta äänestettiin ja se hyväksyttiin kirkkaalla enemmistöllä.

 

Toivon, että tämä ponsi auttaa selkiyttämään yhteisen verkkotyön fokusta sekä antaa jatkossa kirkolliskokoukselle mahdollisuuden seurata siihen käytettäviä resursseja. Jäämme kiinnostuksella odottamaan ensi vuoden esitystä.

 

Illan viimeinen täysistunto alkoi äsken. Alussa esiteltiin uusi saamenkielinen sotilaan virsikirja. Nyt puidaan vaihtoehtojen lisäämistä avioliittoon vihkimisen kaavaan uusperheiden huomioimiseksi, mikä on pullahtanut mietintönä käsikirjavaliokunnasta takaisin käsittelyyn.

Illalla pidän iltahartauden kirkolliskokouksen kappelissa. Ajattelin tarjoilla ehkä jotain tavanomaisesta poikkeavaa.

Kirkon tulevaisuudesta

Tiistai oli varsin mielenkiintoinen päivä. Käsittelimme kirkon tulevaisuusselontekoa ja valiokunnassa paketoimme vieraskielisen työn kysymyksistä mietinnön, joka tänään jaettaneen pöydille. Illalla puimme epävirallisemmissa yhteyksissä seurakuntarakenteita.
Monelta suunnalta tulevat aloitteet ja mietinnöt kaikki puhuvat yhdestä asiasta, kirkon tulevaisuudesta.

Kirkon tulevaisuusselonteon lähtökohta on, että kirkon tulevaisuutta leimaa voimakas muutos. Kulttuurien monimuotoistuminen, maailmantalous ja -politiikka, aatevirtaukset ja viestinnän tapa muuttavat sekä ympäröiviä rakenteita että jäseniämme.
Piispa Jolkkonen hahmotteli esittelypuheenvuorossaan kolme kiteytettyä tulevaisuuskuvaa:
1. Valkoisten vanhusten kirkko, jossa nykyrakenteista pidetään kiinni niin kauan kuin voidaan.
2. Kiistelevä kirkko, jossa on paljon mielipiteiden mukaan jakautuneita, keskenään riiteleviä pieniä seurakuntia.
3. Yhdessä uudistuva kirkko, joka pitää ytimestä kiinni ja pyrkii keskustellen siitä käsin uudistumaan ajan haasteiden keskellä.
No, ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, mikä malli selonteon laatijoilla saattoi olla mieluisimpana skenaariona.

Kirkon tulevaisuuskeskustelua leimaavat usein varsin synkät visiot. Ajatellaan, että kirkosta eroamisista, rakenteellisesta jäykkyydestä, veropohjan kapenemisesta, yhteiskunnallisesta uskontohygieniasta, eläkerahojen riittämättömyydestä ja sisäisistä ristiriidoista seuraa se, että pian keskustellaan siitä, kuka sammuttaa viimeisenä valot.
Tällainen ajattelu on toki herättelevää ja lisää muutoshalukkuutta, mutta varsin usein siitä aiheutuu lamaantumista ja turhaa pessimismiä.
Kirkko ei kaatunut 90-luvun laman aikana, vaikka niin monissa seurakunnissa luultiin. Kirkko ei kaatunut Suomen saatua autonomian 1809. Se ei kaatunut Ruotsin kuninkaan takavarikoitua kirkon omaisuuden ja muutettua opin luterilaiseksi.

En usko kirkon koskaan kaatuvan rakenteellisiin myllerryksiin. Sen ydin on jossain muualla kuin rakenteissa. Uskoa eteenpäin kantaa loppuviimein Pyhä henki, kirkko on Kristuksen ruumis ja toimintaympäristömme suuret raamit Isän Jumalan luomaa.
Kirkko voi kyllä menettää elinvoimaisuuttaan, jos tehdään huonoja ratkaisuja. Tällaisena nyt mainitsen haluttomuuden suunnitella seurakunnan toimintaa ja taloutta ennakoiden, koska se johtaisi vaikeisiin ratkaisuihin. Tällöin usein päädytään vain toimintamäärärahojen leikkaamiseen.
Onko kuitenkin niin, että jos meillä on töissä paljon henkilöitä, joilla ei ole toimintamäärärahoja tehdä mitään, muuttuu työntekijöiden virsi helposti valitusvirreksi siitä, että ei ole rahaa ja eikä voida järjestää mitään? Jos leikkaukset kohdistetaan ajoissa rakenteisiin, mutta säilytetään toimintaa varten resursseja, elinvoimaisuus on aivan toisenlainen.

Tänään pohditaan täysistunnossa kirkon organisaatiojärjestelmän uudistamista ja keskushallinnon supistamista. Mietintö luotaa kirkon muutostarpeita ja vertailee kirkon organisaatiota suhteessa vaikkapa puolustusvoimiin, S-osuuskauppaliikkeeseen, SPR:iin, MLL:oon ja muihin pohjoismaisiin kirkkoihin. Mietintö päätyy esittämään asian selvittämiseksi komiteaa, mikä saattaa hieman herättää hilpeyttä. Komiteat ovat kuitenkin kirkolliskokouksen järeää kalustoa, jolla on viety läpi isompia muutosprojekteja ennenkin. Saas nähdä, miten keskustelu etenee.

Kirkolla on toivoa nyt ja tulevaisuudessa. Toivon kantaminen on kirkon tehtävä. Se näkyy jokaisessa kirkkoon sitoutuneessa ihmisessä, on hän sitten missä roolissa tahansa. Meidän horisonttimme on toivon horisontti.

Twiittaan lisää ajankohtaista täysistunnon edetessä.

Kenet näet?

Näetkö kuvassa lähimmäisen, kysyy edustaja Tapio Tähtinen. Hän on töissä Helsingin Diakonissalaitoksella. Aamuhartaus toi asunnottomuuden teeman rukouksiimme.

 

Aamuhartaus ja eilinen päivä kirvoitti ajattelemaan laajemminkin, kenet näemme täällä päätöksiä tehdessämme. Yhtäältä kysymys tulee esiin kirkon talousarvion kanssa, toisaalta kaikissa muissa asioissa, joita täällä käsitellään. Jonkun määritelmän mukaan kirkon hallinnossa ei pitäisi tehdä yhtään asiaa, joka ei edistä evankeliumia - kätten tai sanojen.

 

Eilen illalla käsittelimme Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirjaa Kirkko, yhteistä näkyä kohti, tai paremmin piispainkokouksen lausuntoa siitä. Dokumentti antaa välineitä kirkoille tutkia omaa kirkkokäsitystään ja sen kipukohtia. Lisäksi se auttaa löytämään yhteistä keskustelupohjaa kirkkojen keskinäisille lähentymispyrkimyksille.
Dokumentin mielenkiintoisinta osaa on pohdinta oikeutetusta ja epäoikeutetusta monimuotoisuudesta. Metataso saanee konkretiaa tänään OKM:n päiväkahvitilaisuudessa, jossa ministeri Räsänen lausuu tervehdyksensä kirkolliskokoukselle. Toivottavasti ei tule iltapäivälehdille otsikkorallia.

Mutta nyt takaisin vieraskielisen työn resurssikysymysten pariin valiokuntaan.

 

Harmaa ja sumuinen kirkolliskokousviikko?

Kirkolliskokouksen syysistuntoviikko käynnistyi minun osaltani kevyellä aamulenkillä Ruoholahden metroasemalle n. 20 kg kantamusten kanssa.

6.30 bussi Turkuun takasi lempeät aamunokoset ja Oulun hiippakunnan kattama messu Maarian kirkossa ravisteli lopullisesti hereille.

 

Arkkipiispan avauspuhe oli jälleen kerran timangia. Erinomaista nyky-yhteiskunnan analyysia ja kirkon tehtävän suhteuttamista siihen. Kirkon arvojen mukaista, oikeutettua kritiikkiä kaiken läpäisevään tehokkuusajatteluun. Arkkipiispan puheen löydät täältä.

 

Tällä viikolla on paljon hallinnollisten yksityiskohtien viilailua ja valiokuntatyöskentelyä. Isoimpia yksittäisiä asioita on perinteiseen tapaan talousarvio. Kattavan listan käsiteltävistä asioista löydät täältä. Jossain taustalla kolkuttelee myös seurakuntarakenneuudistus, joka ei varsinaisesti ole tällä viikolla käsittelyssä, mutta josta on tullut jo kiinnostavia pelinavauksia sähköpostitse. Lukaisepa tästä.

 

Parhaillaan aloittelemme käsitellä Kirkon keskusrahaston talousarviota 2015 sekä toiminta- ja taloussuunitelmaa vuosille 2015-2017.

Jätimme muutaman edustajatoverin kanssa kesällä talousarvioehdotuksen (sivu 126), joka oli saanut valmistelussa suopean vastaanoton tulevalle vuodelle. Seuraavien vuosien osalta määrärahoja ei kuitenkaan oltu esitetty, mistä aion täällä käyttää tämän viikon ensimäisen puheenvuoroni.

 

Aamubussille reippaillessani pohdin, vastaako ympäröivä sumuinen ja harmaa aamu myös kokouksen asialistan tunnelmia. Kummasti kuitenkin täällä ollessa ja ihmisiä tavatessa huomaa, miten paljon innostavia ideoita ja kehitettävää tällekin viikolle on luvassa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle!

 

Twiittailen kokouksen kulusta twitterissä mahdollisuuksien mukaan. Twitteri-juttuihini suora linkki tässä.

Viikon saalis

Kirkolliskokousviikko saatiin tänään päätökseen. Tässä junamatkalta kirjattuja huomioita viikosta:

Big Fish

• Lapsivaikutusten arviointi kirjattiin kirkkojärjestykseen. Se tarkoittaa, että kirkollisissaviranomaisissa tehdyt päätökset täytyy arvioida myös lasten (alle 18v) näkökulmasta. Pieni vaiva, iso näkökulmaero, lapsen ja kirkon parhaaksi.
   
• Kirkon keskushallinnon uudistaminen (lue keventäminen) saatiinponnistettua maaliin. Kenttäpiispan roolista käytiin pitkään keskustelua, mutta lopulta äänestyksessä voitti lakivaliokunnan kanta, jonka mukaan kenttäpiispalla on piispainkokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tämä tuntuu historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta perustellulta.
   
• Kohtaamisen kirkko - toiminnan suunta vuoteen 2020 -strategia (jota ei saa kutsua strategiaksi) esiteltiin. Siitä käyty keskustelu osoitti strategiatyöskentelyn onnistuneen. Suunnat saivat laajapohjaista kannatusta yli herätysliikkeet ja hiippakuntarajojen. Itse käytin lyhyen puheenvuoron, jossa pyysin kirkkohallitusta huolehtimaan ettei ennen strategian käynnistymistäpäästetä Hengellinen elämä verkossa -hankkeen aikana kerrytettyä osaamispääomaa karkaamaan ja hyviä palveluja repsahtamaan. Niille täytyy osoittaa riittävät resurssit myös ensi vuodelle. Tästä ehkä vielä kehkeytyy talousarvioehdotus.
   

Nice Catches

• Nettiäänestämiselle laadittiin askelmerkkejä. Kun pari vuotta sitten kyselin nettiäänestämisen perään kirkkohallituksen kyselytunnilla, vastaus oli ettei tule toteutumaan ennen paruusiaa. Yleisvaliokunnan hyväksytyn mietinnön jälkeen vastaus on: valtio auraa ladut, kirkko voitelee sukset jo nyt ja tarjoilee yhteisen matkan aikana pullakahveet.
  Tämän mietinnön työstäminen sai minut tuntemaan olemiseni yleisvaliokunnassa merkitykselliseksi.
   

• Kirkkohallituksen ilmoitus nuorten kirkolliskokouksen valmistelematta jättämisestä kirkolliskokouksen toimeksiannosta huolimatta sai aikaan kipakkaa palautetta. Terveiset menivät painokkain sanankääntein perille.
  
  
• Avioliittokaavan lisäykset kuulostivat minulle aluksi hieman vierailta, mutta tarkemmin perehdyttyäni siirryin kannattamaan aloitetta. Minusta taustalla näkyy laajempi jännite siitä, mikä on käsikirjan, arkielämän ja erilaisten ei-normatiivisten materiaalien välinen suhde. Tästä käyttämäni puheenvuoro täällä.
   

Muuta haaviin tarttunutta

• Huomaan että Twitter on osaltaan vähentänyt blogien ilmestymistiheyttä. Se tuntuu olevan mielekäs tapa kertoa ja reagoida salin tapahtumiin lähes reaaliajassa. Mitä sinä tätä lukeva tuumaat?
   
• Keskiviikosta perjantaihin mukana olivat omat vanhempani ja 2 & 4 -vuotiaat lapset. Melkoista viipotusta, mutta viikko meni hienosti. Kiitos hyvästä hoidosta ja opistolle hyvistä puitteista!
   
• Seurakuntien rakenneuudistus ei vielä tullut valmiiksi. Lakivaliokunnan mietintö on odotettavissa vasta ensi toukokuussa, jolloin päätöksen myös voisi olettaa syntyvän. Sitä ennen piispainkokous, laintarkastustoimikunta ja hallintovaliokunta tuottavat vielä omat lausuntonsa. Tulevia keskusteluja varten tein tällaisen työkalun:

Palvella alttiisti vai noudattaa järjestystä?

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia (2014-00264)

 Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit,
"Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita - näin olen pappisvihkimyksessä taannoin luvannut."
Siksi toivoisin peruste- ja käsikirjavaliokuntien kiinnittävän huomiota erääseen tämän aloitteen taustalla paistavaan jännitteeseen, joka silmienne ohi on vilahtanut ainakin toimintakertomuksen sivulla 12.
Siellä nimittäin kärkihankkeena olleen Tiellä - På väg Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen johtopäätöksissä nostetaan esiin jumalanpalveluselämän jatkuvan kehittämisen ja käsikirjauudistusten suhde.

Kirkkokäsikirjat ovat kirkolliskokouksen hyväksymiä normatiivisia asiakirjoja, joita meidän pappien odotetaan työssämme noudattavan.

Arkityössä tuo pappislupauksen sisäinen jännite sanankuulijoiden alttiisti palvelemisen ja kirkon järjestykseen sitoutumisen välillä näkyy monin tavoin. Vaikkapa siinä, kun kastetta edeltävässä toimituskeskustelussa käy ilmi että lapsen toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon, mutta on suostunut kasteeseen ja haluaisi lausua esirukouksen ohessa runon. Palvellako alttiisti vai noudattaako järjestystä?

Entä saanko kasteveden valelun jälkeen kutsua isosiskon kuivaamaan kastetun vauvan pään, kun asiasta ei ole mainintaa käsikirjassa.

Uskon että useimmilla tässä salissa olijoilla on kokemusta siitä, että aina ei ole menty juuri niin kuin käsikirjassa seisoo. Osa teistä on saattanut kesken kasteen osallistua seremonialliseen kasteveden noutamiseen, kun kastevesi onkin puuttunut maljasta. Näitä erityistilanteita puidaan paljon pastorien Facebook-ryhmässä.

Kirkkoamme on siunattu monenlaisilla luovilla ihmisillä, jotka ovat tuottaneet erilaisia materiaaleja ja vinkkejä jumalanpalvelustemme, joita myös toimitukset ovat. Käytännön työssä on kuitenkin niin, että moni pastori kokee epävarmuutta siitä, kuinka paljon toimituksen kaavaa voi soveltaa. Näen, että tämä aloite kumpuaa juuri tästä ristiriidasta.

Toivoisin, että perustevaliokunta lausunnossaan ja käsikirjavaliokunta mietinnössään ottaisi tähän jännitteeseen kantaa. Jos kanta on, että soveltaa sopii, niin julkaistakoon tämä ja monet muut hienot ehdotukset lisämateriaalina. Jos taas kanta on, että älkää soveltako, silloin kannatan tätä aloitetta riemulla ja olisin valmis tuomaan aloitteen muodossa ensi keväänä tukun muitakin lisäysehdotuksia käsikirjaamme. Uusien vaihtoehtojen lisääminen toimitusten kaavoihin ei tarkoita sitä, että niitä olisi pakko käyttää. Suurin toiveeni on, että meillä kirkollisia toimituksia tekevillä olisi enemmän mahdollisuuksia soveltamiseen kuin mihin käsikirja nykyisellään antaa tilaa.

Hyvät ystävät, elämä on paljon ihmeellisempää kuin kirkkokäsikirjamme. Siksi toivon että arvoisat valiokunnat huomioisivat tämän edellämainitun jännitteen.


---
jälkikirjoitus: Vaihdoin käytävällä muutaman sanan perustevaliokunnan sihteerin kanssa. Hän kertoi pohtineensa samaa asiaa tässä Selebrantti -lehden artikkelissa.
Taannoinen "kanssa ja puolesta"-rukoushetkikeskustelu paalutti aika jyrkästi soveltamisen rajoja. Olisiko jo avaamisen paikka?

Nettiäänestämistä, somea ja vieraskielistä työtä

Valiokunnassamme käsittelyssä ollut nettiäänestämiseen liittynyt aloite saatiin vihdoin väännettyä mietinnöksi asti.
Melkoisen prosessin jälkeen päästiin vaikeista lähtöasetelmista lopputulemaan, jota pidän erittäin hyvänä - niin lattealta kuin se ehkä tässä seuraavana kuulostaa: kirkollisissa vaaleissa voidaan seurata valtion tietä, jos ja kun valtio uudistaa vaaleihin liittyviä periaatteitaan ja rakentaa verkkoäänestysjärjestelmän. Lisäksi valiokunnan mietinnössä annetaan ruutia kirkkohallitukselle olla mukana valtion järjestelmän kehittämisessä sekä varmistaa omien järjestelmien yhteensopivuus tulevien valtion ratkaisuiden kanssa.

Kirkon sosiaalisen median palveluihin liittyvät avoimet kysymykset nostan esille iltapäivällä kirkkohallituksen kyselytunnilla. Hengellinen elämä verkossa -hankkeen aikana on hankittu paljon sosiaalisen median osaamista ja moni kirkon sosiaalisen median hankkeista on saanut arvontunnustusta kirkon ulkopuolelta. Kun HEV-hankkeen siirtymäkausi päättyy tämän vuoden lopussa, on palvelut tarkoitettu siirrettäväksi kirkkohallituksen eri osastoille. Tämän kevään tilanne ei ole ollut kovin lupaavan näköinen sen suhteen. Osaamispääomaa omaavien työntekijöiden työsuhteet päättyvät vuoden vaihteeseen ja palveluiden kehittämis- ja ylläpitovastuita tai resursseja ei ole ilmoitettu. Nyt niiden perään kyselin ja toivottavasti tilanne selkeytyy.

Nyt valiokunnassamme käydään vieraskielisen työn järjestämiseen liittyvän aloitteen kimppuun. Se onkin mielenkiintoinen aihe, siitä lisää siis myöhemmin - nyt valiokuntaan!

Minun hallintoni on kevyt

Kirkolliskokouspapereita lukiessa olen huvittanut ja sparrannut itseäni korvaamalla mielessäni sanan kirkko sanalla Kristus. Silloin aika moni asia näyttäytyy eri valossa, kirkon mission näkökulmasta.
Kello lähenee puoli yhdeksää ja lähetekeskustelu seurakuntarakenteiden uudistamisesta on saatu käyntiin.

Ala-asteella aikanaan pidin pientä puutyöverstasta pulpetin kannen alla silloin kun sain istua takarivissä. Pieni näpertely auttoi työstämään asiaa. Olen huomannut saman tämän päivän aikana täällä kirkolliskokouksen takapenkissä. Nyt verstas vain on digitaalinen.

Päivän valopilkku oli lapsiasiainvaikutusten lähetekeskustelu. Vaikuttaisi siltä, että asia etenee suotuisassa tuulessa kohti uutta kirkkojärjestyksen säädöstä.

Taas mennään!

Melkoisen säätämisen ja useiden ihanien ihmisten avulla olen taas palannut Turkua kiertävälle radalle. Kolmen alle kouluikäisen lapsen hoitojärjestelyt olivat haastava paletti. No, eipä kirkolliskokouksen agendakaan kovin simppeli ole:

Seurakuntarakenteiden uudistuksessa myllätään jokaisen seurakunnan ja seurakuntayhtymän arkea ja toimintaedellytyksiä. Keskushallinnon uudistuksessa karsitaan päällekkäisyydet ja sujuvoitetaan työnjakoja ja prosesseja. Yhteisöverojärjestelmä sorvataan lakisääteiseksi valtionavustukseksi. Käsitellään kirkon Kohtaamisen kirkko -suuntapaperi (ent. strategia) vuosille 2016-2020. Keskustellaan taloudesta, toimintakertomuksesta, henkilöseurakunnista, keskushallinnon uudistamisesta, nettiäänestämisestä seurakuntavaaleissa, lapsivaikutusten huomioimisesta päätöksenteossa, palvelukeskusten toimipisteverkostosta, vieraskielisen työn järjestelyistä, avioliittoon vihkimisen kaavasta, nuorten osallisuudesta, varaedustajien kutsuminen periaatteesta ja HUH monesta muusta asiasta. 

Pitikös nämä kaikki paketoida tällä viikolla? Suurimmat kyllä. Siksi kokous on varautunut olemaan Turussa lauantaihin asti koolla.

Jos joku edellämainituista on sinulla erityisen kiinnostuksen kohteena, hihkaise kommentissa niin avaan asian tämän hetkistä tolaa ja suuntaa lisää.

Nyt istuskelen linja-autossa (bussilippu 10e!) kohti Turkua ja viikon avajaismessua ja Ruotsin arkkipiispan tervehdystä. Seuraava päivitys tuleekin sitten sieltä oikeasta kirkolliskokouksen takapenkistä.