Lähtötunnelmia

Niin päättyi viikko Turussa. Tiukalla paahtamisella saatiin nelivuotiskertomus pakettiin ja hyväksyttyä kirkollisten rakennusten suojelua koskevat säädökset, mietintö hautaan siunaamisen maksullisuudesta (ei maksullista edelleenkään)  sekä viittomakielinen kodinsiunauksen kaava.
Kuhinaa herätti eniten klo 11.10-11.15 tauon tapahtumat. Jaakko Löytty kajautti hennolla äänellään

Katso niitä, jotka taasen käyvät levolle ruuatta,
joita huomispäivän kauhut yhä pitävät valveilla.
Näytä meille tehtävämme, näytä veljemme kärsivä,
ohjaa ymmärryksen teille, murra tahtomme ylpeä.
Herra kuule, Herra kuule, Herra, kuule rukouksemme!
(SV 306:2)

ja kehotti edustajia, jotka haluavat liittyä tämän rukouksen sanoin vetoomukseen turvapaikanhakijoiden puolesta, siirtymään kohti sivupöytiä. Saimme kerättyä kaiken kaikkiaan 37 kirkolliskokousedustajaa.
Kaikki lähti liikkeelle eilen illalla , kun kaksi Changemaker-verkoston jäsentä otti meihin kirkolliskokousedustajiin yhteyttä ja kysyi, voisimmeko tehdä asian eteen jotain.
Niinpä pitkällisten keskustelujen, sorvaustuokioiden ja kiivaidenkin näkökantojen vaihdon jälkeen lopputuloksena syntyi tämä ponnistus.
Olemme toimittaneet sen Changemakereille. Sulkekaamme nälkälakossa olevat miehet sekä asiassa valtaa käyttävät rukouksiimme. Tähän oli hyvä päättää tämä kirkolliskokousviikko.

Voittoja, osavoittoja ja osanottoja (8.11.)

Kirkon toiminta- ja talousarvio saatiin hyväksyttyä juuri ennen lounasta. Kävimme vielä kerran taistoon, jotta kirkkohallituksessa suunniteltaisiin ja resursoitaisiin paremmin rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelu tuleville vuosille. Linkin takaa löytyvän puheenvuoron kautta saat perushahmon siitä, mistä nyt oli kyse.
Lyhesti sanoen esitys olisi siirtänyt HEV-hankkeen määrärahoista 80 000 euroa Kirkon kasvatus ja perheasioiden (KKP) määrärahoihin vuodelle 2013, sekä 50 000 euroa vastaavasti vuodelle 2014 sekä varata kirkon rippikoulu ja nuorisotyön verkkotyön hoitamista varten 50 000 euron määrärahavarauksen KKP:n määrärahoihin vuodelle 2015. Tarkoituksena oli välittää viesti siitä, että kirkon on hoidettava tonttinsa verkossa nuorten suhteen aivan erityisen hyvin.
Äänestystulos 55 ("Talousvaliokunta") - 49 ("Siukonen") - 5 (tyhjää) ei vienyt esitystä läpi, mutta lähetti vahvan tahdonilmauksen siitä, että tämä asia on syytä saattaa kuntoon. Osanottoja sateli runsaasti, mutta myös rohkaisuja. Useampi edustaja sanoikin tauolla, että kirkkohallituksen täysistunto ottaa tämän nyt työstettäväkeen. Täytyy luottaa, että tämä osavoitto johtaa toivottuun lopputulokseen nuorten parahaaksi.
Talousarvion ja toimintasuunnitelman yhteydessä äänestettiin myös Sammeli Juntusen tekemästä sisällöllisestä muutosesityksestä, jolla olisi suunnattu mm. Kirkon tiedotuskeskuksen toimintaa. Lisää voit lukea tästä Kotimaa24:n jutusta.

Päivän todellinen voitto oli Valtakunnallisen isospankin perustamista käsittelevän mietinnön hyväksyminen. Siitä annettu mietintö antaa eväitä valtakunnallisesti yhteisten isostoiminnan opetussuunnitelman perusteiden määrittelyyn, mahdollistaa uudentyyppisen "kristillisen kulttuurivaihdon" ja synnyttää verkkopalvelun, jolla isosia ja isostoimintaan liittyviä ajatuksia vaihdetaan. Tätä kaikkea kirkkohallitus ryhtyy valmistelemaan niin, että nuoret saavat itse olla valmistelussa ja toteutuksessa mukana.

Päivän yllätys oli kirkon työmarkkinalaitoksen johtavan kirkkoneuvoksen vaali, jossa valitsijamiehet esittivät, että virantäyttö palautettaisiin kirkkohallitukselle uudelleenvalmisteltavaksi. Suljetuin ovin käsitelty asia herätti kyllä keskustelua, mutta ei vastaesityksiä, joten päätös syntyi ilman sen kummempia äänestelyjä.

Iltapuhteina pohdimme Changemaker-verkoston yhteydenottoa, jossa he kysyivät meiltä kirkolliskokousedustajilta, mitä voisimme tehdä nälkälakossa olevien turvapaikanhakijoiden hyväksi. Vaikka asia on kovin monitahoinen ja vaikea, ainakin osaamme asian puolesta rukoilla. Tästä sitten seuraavassa blogimerkinnässä lisää.

Kyrie Eleison

Kirkon nelivuotiskertomuksen näkymä kirkon todellisuudesta kirvoitti valtaisan määrän puheenvuoroja. Eikä perille päästy tänä iltana. Keskustelussa käytettiin huikean hienoja puheenvuoroja, ja sitten niitä, jotka eivät olleet niin huikeita. Oikeastaan nyt kun kuuntelen itseäni salin hiljettyä, tunnen olevani surullinen kahdesta asiasta: Monissa puheenvuoroissa käännettiin katseet pois siitä, mitä ihan tavalliset ihmiset kirkosta ajattelevat ja miten heitä voitaisiin kohdata heidän lähtökohdistaan ja elämänkysymyksistään käsin, sekä siitä. miten herkässä onkaan toisen uskon tai vakaumuksen kyseenalaistaminen.

Mutta toivoa on, sekä kirkolla että meillä kaikilla. Ja Jumalan rakkaus on suurempi kuin uskallamme kuvitellakaan. Herra armahtakoon meitä toinen toisiltamme, kun huomenna jatkamme keskustelua.

Sähköistä äänestystä ei ennen paruusiaa

Tänään jatkettiin rakennemuutoskeskustelua ja tahkottiin valiokuntamietintöjä. Parhaillaan on meneillään kirkkohallituksen kyselytunti, johon minäkin olen jättänyt etukäteen kolme kysymystä. Valiokuntamme tuotokset Valtakunnallisesta isospankista (esitetään lähetettäväksi kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten) ja "Tutkimushankkeesta yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi" (esitetään raukeamaan) on jätetty pöydille. Myös muilta valiokunnilta on alkanut tulla tavaraa, mm: Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös, kirkkolain muuttaminen kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttamisesta, kielivaikutusten arvioiminen rakennemuutoksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen sekä kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen -mietinnöt pääsevät päätösnuijan alle.

Jätin kirkkohallituksen kyselytunnille ennakkoon kolme kysymystä, joihin saadut vastaukset yritän tiivistää tähän parhaani mukaan:

1. Seurakuntavaalit 2014

Vaalisäännökset, (Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja):
- Kirkon vaalisäännösten uudistaminen on työn alla.
- Työajankäytön realiteetit ja Kirjuri ovat viivästyttäneet säännösmuutosten valmistelua, koska ne linkittyvät kirjurin suoraan käyttöönottoon
- Odotettavissa on, että säännösten valmistelu saadaan valmiiksi ensi vuonna.

Sähköinen äänestys, (Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja)
- Kirkon vaalisäännökset noudattavat yleisiä vaalisäännöksiä ja -periaatteita, ts.sitä, mitä kuntavaaleista ja eduskuntavaaleista säädetään. Keskeisiä periaatteita ovat vaalien välittömyys merkitsee, että äänestetään suoraan sitä henkilöä, jonka haluaa valituksi sekä salassapitoperiaate. Sähköinen äänestys asettaa kysymyksiä, voidaanko näiden periaatteiden toteutuminen taata sähköisessä äänestyksessä.
- Kuntavaalin sähköisen äänestämisen kokeilu epäonnistui kuntavaaleissa ja hallitus kirjasi, että se jättää asian kehittämisen ja jää seuraamaan kansainvälistä kehitystä.
- Viime vuonna kirkkohallitus teki vastaavan linjauksen, ettei kehittämistä jatketa ja asian kehittymistä muualla seurataan.

Tulevat vaalit ja niihin liityvät tavoitteet suhteessa nuoriin, (Viestintäpäällikkö Tuomo Pesonen):
- Seurakuntien virastokollegio nimittää vaalityöryhmän ensi kuussa. Työryhmät pääsevät työhösä laajamittaisesti ensi keväänä.
- Tietojärjestelmien osalta on tavoitteena uudistaa nykyisiä järjestelmiä, ei hankkia uusia. Yhteistä vaalikonetta käytetään.
- Edellisissä vaaleissa opittiin, että ennakkoäänestyspaikat ovat merkittävässä roolissa. Nuorten aktivoimisessa paikallisseurakunnat ovat merkittävässä roolissa.
- Yhteisessä kampanjassa tuskin on tällä kertaa erityistä nuorisopainotusta
- Kirkon nelivuotiskertomus kertoo hyvin, missä ja miten nuoret tavoitetaan, joten tämän pohjalta kampanja suunnataan merkittäviltä osin verkkoon.

2. Monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä (Kirkkoneuvos Pekka Huokuna)
- Monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävä työryhmä ei ole aloittanut vielä työtään. Jäseniä on nimetty, mutta resurssien puutteessa ei olla vielä päästy vauhtiin.
- Saavutettavuusohjelma on yksi vastaus tähän, ja se julkistettiin lokakuussa. Sen perusperiaate on poistaa osallisuuden esteitä, toimijoina ovat seurakuntalaiset. Saavutettavuus on myös yhdenvertaisuuden edistämistä. Saavutettavuusohjelman periaatteet pätevät myös maahanmuuttajien ja muiden ryhmien osallisuuden vahvistamiseen.

3. Ihmisoikeusasiat ja eettiset kannanotot kirkossa (Kirkkoneuvos Pekka Huokuna)
- Kirkon ihmisoikeusneuvottelukunnan päättymisessä oli kyse neuvottelukunnan sisäisestä pohdinnasta. KION:ssa mietittiin, miten ihmisoikeusasioita voitasiin parhaiten edistää, kun asiantuntijat eivät kokeneet työskentelyä mielekkäänä. Kun Ihmisoikeus- ja rauhantyön sihteerin työ päättyi, ei myöskään tarvittavia valmisteluresursseja KION:n käyttöön olisi löytynyt.
- Jumalanpalvelus ja yhteiskunta hoitaa nykyään KION:n perustehtäviin kuuluneiden asioiden valmistelua. Ihmisoikeusfoorumit järjestetään kerran vuodessa, ja niissä voidaan nostaa esiin ajankohtaisia ihmisoikeuskysymyksiä.
- Vaativin KION:lta jäänyt tehtävä on kirkon omien sisäisten kysymysten käsittely. Niiden tarkasteluun pitäisi löytää kirkon ulkopuolinen yhteistyötaho. Asiasta on käyty neuvotteluja kahden tahon kanssa, mutta taloudellisia resursseja toteutukseen ei ole vielä löytynyt.
- Kirkolla on edustus eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteydessä toimivan Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeusvaltuuskunta, jossa pysyviä jäseniä, mm. Petri Merenlahti KUA:sta.

Muut kysymykset kiertelivät mm. Kirkon eläkärahaston, HEV-hankkeen toteutumisen arvioinnin sekä kristillisen joogan (kyllä, luit oikein) ympärillä.
Vaikka osa vastauksista omiin kysymykiini jäi varsin yleiselle tasolle, pidän kyselytuntia tärkeänä kanavana nostaa asioita näkyville. Ehkä joku jäi miettimään, että ensi vuonna tarvitsisi tehdä jotain 2014 seurakuntavaalien suhteen, ja ettei sähköisen äänestystä kannata odotella ennen paruusiaa.
Ehkä joku osaa tämän jälkeen heittää ihmisoikeuspalloja Kirkon Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikölle ja ehkä ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuustyöryhmä vihdoin perustetaan.

Tässä toivossa marssin syömään ja odottamaan klo 18 alkavaa täysistuntoa, jossa toivon mukaan päästään vihdoin kirkon nelivuotiskertomuksen kimppuun.

"Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus"

Tiistaihin mahtui runsaasti täysistuntoja, valiokuntatyötä ja paljon päivittelyä. Lapsiasiainvaikutusten arviointi lähetettiin valiokuntaan suopein lähetekeskutelun sanoin. Käytin teemaan liittyen lyhyen puheenvuoron, jossa kannustin valiokuntaa linjaamaan konkreettisia malleja kirkkohallituksen ja hiippakuntien suhteen sekä vinkkasin Luterilaisen maailmanliiton nuorten laatimaan materiaaliin "A Church of Ideas: a Workbook for Youth Participation", johon on kiitettävästi koottu nuorten osallisuuden teologisia perusteita sekä esitelty LML:n jäsenkirkkojen ratkaisumalleja eri puolilta maailmaa.

Iltapäivällä vuorossa oli sisäministeri Päivi Räsäsen vierailu. Valtioneuvoston iltapäiväkahveilla on tervehdyspuheiden muodossa perinteisesti vaihdettu ajatuksia valtioneuvoston ja kirkon ajankohtaisista teemoista. Ministeri nosti puheessaan esiin kolme asiaa: turvapaikanhakijat, eutanasian ja abortin.
Kolme järeää teemaa, ja sellaisin retorisin ilotulituksin, että kahvihetki vierähti vilkkaan keskustelun siivittämänä. (ks. tästä puhe kokonaisuudessaan) En halua tässä puida eutanasia- tai aborttikysymyksiä, mutta olin iloisesti yllättynyt, että ensimmäinen ministerin kolmesta asiasta oli  kaksi kuukautta nälkälakossa olleiden afgaanimiesten tilanne, josta papitkin kuukausi sitten osoittivat mieltään.

Merkittävää oli, että ministeri asettui kannustamaan kirkkoa ilmaisemaan mieltään ja etsimään uusia väyliä asiassa lainaten Martin Luther Kingin kuuluisaa lausahdusta: "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus."

Muutoin nälkälakkoon liittyvä viesti oli valitettavan paljon vanhaa virttä siitä, ettei ministeriön ohjaus ulotu yksittäistapauksiin, vaan valitusprosessi etenee omaa polkuaan.

Tästä huolimatta pidän merkittävänä edistysaskeleena sitä, että ministeri nosti asian esiin ja näin avoimesti ilmoitti, että on syytä arvioida, tukeeko kansallinen lainsäädäntömme niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta inhimillistä ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa.
Kun kävimme luovuttamassa pari viikkoa sitten 385 papin allekirjoittaman  vetoomuksen, ministeri Räsänen lupasi ottaa haasteen vastaan inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi. Nyt jäämme odottamaan konkreettisia toimia, tärkeimpänä asiana kriisimaihin käännyttämisen lopettaminen. Työ jatkukoon.

Tiistaita leimasi keskustelun runsaus: seurakuntauudistuksen etenemistahtia spekulointiin käytävillä, ministerin puhetta analysointiin kahvilla ja valiokunnissa pyöriteltiin mietintöjä.  Keskiviikosta on tulossa maraton-keskustelujen päivä, koska agendalla on sekä rakenneuudistuksen lähetekeskustelun jatko että kirkon nelivuotiskertomus.

ps. Jos olet toimetonna keskiviikkona 7.11. Helsingissä n. klo 17 maissa, ota ihmeessä osaa nälkälakon tukitempaukseen: Ihmisketju nälkälakkolaisten tukemiseksi.

Birdsit lentovalmiina

Kirkolliskokousviikon ensimmäisen päivän kiitäessä ohi iltapäiväkahvin, on tunnelma kuin Angry birdsin avausnäkymässä, jossa linnut istuvat innokkaina laudalla ja ritsa on vireessä valmiina lennättämään linnut possujen taloon.

Talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta ja taloussuunnitelma vuosille 2013 - 2015 oli kuin ensimmäinen helppo kenttä, jossa pari lintua pyrähtää ja kenttä on nopeasti pelattu läpi.
En muista nyt viiden vuoden kokemuksella, että toiminta- ja talousarviokeskustelussa koskaan olisi käytetty näin vähän puheenvuoroja. Kävin pitämässä puheenvuoron kirkon yhteisen verkkotyön hoitamisen rahoitusmallista ja Kirkon rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelun määrärahoista, mistä olin jo keväällä jättänyt talousarvioehdotuksen.

Parhaillaan Pirjo Pihlaja alustaa seurakuntarakenteen kehittämisestä ja käy läpi seurakuntapalautetta. Kirkolliskokous linjaa tällä viikolla, onko "Seurakuntayhtymä 2015" oikea suunta rakenneuudistukselle. Puheenvuorolistaa ei vielä näy, mutta lista venynee pidemmäksi kuin yhdenkään Angry birds kentän lintuarsenaali. Itse pidän siitä kehityssuunnasta, joka yhtymämallissa näkyy: toiminnalliset yksiköt pyritään pitämään järkevän kokoisina ja tukitoiminnot siirretään isoihin yksiköihin. Monia näkökohtia täytyy kuitenkin vielä viilata.

Tässä kohtaa täytyy myöntää, että Agry birds metafora oli hieman ontuva. Siksi pyydän lukijaa nyt parhaansa mukaan luopumaan linnut vs. possut mielikuvista.Yhdessähän tässä rakennetaan. Ja toivottavasti jotain vähän kestävämpää kuin Angry birdseissä.

Haastettu kirkolliskokous

On aika tiivistää rivit, avata ovet, nostaa katse maasta, poistua omilta mukavuusalueilta ja rakastaa rohkeammin.

Tässä päällimmäiset ajatukset kahlattuani tulevan kirkolliskokousviikon materiaalia. Olemme kirkkona kulkeneet ajan saatossa monenlaisissa virroissa. Välillä on seilattu bambulautalla, välillä soudettu kirkkoveneellä. Nykyalusta voisi kai luonnehtia melkoiseksi high-tech-valtamerilaivaksi, jossa moni prosessi on säädelty niin että laiva kääntyy hitaasti ja jopa lähes automaattisesti.
Vaikka laivaa ei nyt ollakkaan pistämässä telakalle, ovat kirkolliskokouksen käsittelyyn tulevien kirkon nelivuotiskertomuksen, talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman ja seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjojen asiasisällöt niin merkittäviä, että aluksen syväys ja ohjausprosessit väistämättä muuttuvat.
Ja jos torsot rinnastukset jätetään sikseen, on todettava, että monenlaisiin muutoksiin on ryhdyttävä, jotta kirkon tehtävä toteutuisi vielä vuosikymmenten- ja satojenkin päästä. Miksikö? Kurkkaa Kirkonkellarin tuoreeseen X-ray-palveluun ja katso, miltä sinun seurakuntasi jäsenennuste vuodelle 2040 näyttää.


Myös monia muita asioita on tulossa kokouspöydälle (ks. vireilläolotaulukko). Valopilkkuina mm. Lapsivaikutusten arviointiin ja lasten kuulemiseen koskeva esitys sekä Isospankki-mietintö, joka odottaa julkituloa yleisvaliokunnan näpeistä alkuviikon aikana.
Kirkkohallituksen kyselytunnille kirjoitin ennakkoon kolme kysymystä, jotka voit katsoa tästä.

Alla oleva video kertoo upealla tavalla, miten seurakuntarakenteen muutokseen kannattaisi asennoitua. Sama asenne sopii moneen muuhunkin ajankohtaiseen muutosprosessiin.

Ensi viikolla etsitään yhdessä viisautta näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Meidät on haastettu.

Pieni kuvakatsaus aamuun

Ville-vauvallamme on riittänyt fanijoukkoja.
Tässä Erkki Koskenniemen tyylinäyte aamupalaviihdytyksestä.

Vermeet oli tänä aamuna oltava vireessä jo hyvissä ajoin.
Aamu alkoi messulla Maarian kirkossa klo 8.15.

Kirkkoherra Sammeli Juntunen kertoi koskettavasti, kuinka hän aina liikuttuu Disneyn Viidakkokirjan kohdasta, jossa Mowglin isä-karhu Baloo kuolee suojellessaan poikaa. Äiti-hahmo Bagheera lausuu traagisen tapahtuman jälkeen viime sunnuntain evankeliumitekstin sanat: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." (Ks. Joh. 15:10-17).
Itselleni liikuttavaa oli myös, kun Ville-kuopuksemme nimikko Taizé-laulu laulettiin aamumessussa.

Ennen täysistuntoa kirkolliskokouksen miehet lauloivat tulevan
äitienpäivän kunniaksi "Jo koittaa kevät lämmin"

Äsken hyväksyimme täysistunnossa mm. Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksen. Perustevaliokunta oli huomioinut salipuheenvuoroni ja mietintöön päätyi lause: "Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että toimintakertomuksessa ei käsitellä kirkossamme nuorten jo nyt toteuttamaa laajaa ja teologisesti korkeatasoista ekumeenista työtä." Kiitos vain valiokunnalle :)

Parhaillaan käsitellään talousvaliokunnan mietintöä kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksesta. Valiokunnan mietintöön oli tälläkin päätynyt salipuheenvuoroni huoli (joka ei tietenkään ole vain minun huomioni vaan yleisempi havainto) siitä, että hiippakuntien toimintaresurssit ovat turhan niukat ja kehystä pitäisi pyrkiä kasvattamaan seuraavaa talousarviota laadittaessa.

Tänään käsitellään vielä mm. edustaja-aloitetta valtakunnallisen isospankin luomisesta. Sekä näitä loppuja vielä lähettämättömiä aloitteita (kohdat 4-6).

Torstain kuulumisia

Aamulla lähetekeskustelu jatkui kirkkoon kuulumattomien hautaansiunaamistoimituksen maksullisuus -aloitteesta. Monenlaisia tärkeitä näkökohtia on noussut esiin (kiitos myös kaikille asiaa kommentoineille!).
Näin kärkeen on jälleen syytä todeta, että tässä ei siis päätetä siitä, mitä seurakunta veloittaa hautauspalvelusta: nämä kulut ovat lakisääteisesti samat kaikille kansalaisille. Siunaustoimituksesta kuitenkin koituu seurakunnille vuositasolla merkittäviä kuluja, joita yhteisövero-osuus ei kata. Kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisten osuus on kymmenen prosenttia kaikista vuoden aikana toimitetuista hautaan siunaamisista. Aloite itsessään nousee siitä horisontista, että kirkkoon kuulumattomien osuus kristillisissä hautaansiunaamisissa on kasvussa. Mainittakoon myös että ei-kristillisten hautaamisten määrä puolestaan vähenee. Lähetekeskustelu asiasta on edelleen kesken, mutta salipuheenvuorojen perusteella asia edennee yleisvaliokuntaan, jolle perustevaliokunta antaa lausuntonsa. Näyttäisi myös siltä, että päätavoitteeksi nousee yhtenäisen ohjeistuksen laatiminen villien käytäntöjen karsimiseksi. Tästä kerron sitten kun asia etenee.


Mika Aspinen kutsui lounaan yhteydessä koolle muutoksentekijäverkostoa (ei mikään virallinen nimi) sekä kaikkia asiasta kiinnostuneita. Ajatuksena oli esittäytyä, käydä vapaata keskustelua siitä, miltä alkava kirkolliskokous itse kunkin näkökulmasta näyttää ja miettiä, mitä yhteisiä nimittäjiä näin väljästi koollekutsutulla ryhmällä voisi olla. Omasta näkökulmastani kerroin tavoitteen erilaisten raja-aitojen ja ennakkoluulojen purkamisesta. Niitä tuntuu syntyvän täällä turhan paljon ja suurilta osin vain siksi, etteivät edustajat vielä oikein ole tutustuneet riittävästi toisiinsa. Merkkejä on kuitenkin siitä, että vuoropuhelu etenee hyvään suuntaan.
Tämän enempää en osaa tapaamisesta kertoa, kun minun ja monen muun piti poistua jo vähän esittäytymisen jälkeen valiokuntatyöskentelyyn. (edit. lue lisää Kirsi ja Heikki Hiilamon blogista lisää tästä!)


Parhaillaan käynnissä on kirkkohallituksen jäsenten vaali valitsijamiesten ehdotuksen pohjalta. Maallikkojäseniksi valittaneen Marjaana Perttula (Turun arkkihpk), Riitta Alaja (Tampereen hpk), Esa Koukkari (Oulun hpk), Risto Rasimus (Mikkelin hpk), Åsa A. Westerlund (Porvoon hpk), Veikko Väisänen (Kuopion hpk), Johannes Leppänen (Lapuan hpk), Sami Ojala (Helsingin hpk) ja Outi Nokso-Koivisto (Espoon hpk). Pappisjäseniksi valitsijamiehet esittivät Eija Nivalaa (Oulun hpk) sekä Tapio Seppälää (Turun arkkihpk).
Valitsijamiesten perusteena pappisjäsenen paikan suhteen oli piispajäsenten jakauma, etteivät piispa- ja pappisjäsenet tulisi samasta hiippakunnasta ja vieläpä niin, ettei pappisjäsen olisi samasta hiippakunnasta kuin edelliskauden piispajäsen. Valitsijamiesten puheenjohtaja piispa Peura esitti hartaan toiveen, että pappispaikan rotaatio kirjattaisiin kirkkolain kodifiointiprosessissa ylös, jottei asiasta tarvitsisi vääntää jatkossa.


Valiokunnassa kävimme alustavaa keskustelua edustaja-aloitteista,  mutta kerron näistä sitten lähetekeskustelun yhteydessä enemmän. Twiitannen kohta kirkkohallituksen jäsenten vaalin tuloksen.

Kaikuja ministeriöstä, meiltä ja maailmalta

Ministeri Räsänen toi valtioneuvoston tervehdyksen
kirkolliskokouselle puheen ja kakkukahvien muodossa.

Eilinen päivä oli melkoisen tiivis, minkä vuoksi ensin pari katsausta eilisen kulkuun. Ministeri Päivi Räsänen vieraili kirkolliskokouksessa saapuen läsnäolevaksi iltapäivän täysistuntoon. Puhe kulki tuolloin viimeaikaisissa surullisissa perhetragedioissa. Ministeri nappasi puheenvuoron ja varmaan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kuultiin puhepöntöstä valtioneuvoston edustajan puheenvuoro, jossa ministeri kertoi valtioneuvoston toimenpiteistä asiassa.

Päiväkahveilla ministeri käsitteli nuorten syrjäytymistä, kirkon ja valtion suhdetta ja tyylikkäästi nosti esiin hallinnon keventämisen tärkeyden. (ks. hauska puheenvuorositaatti Kotimaa24:n jutusta). Pointsit ministerille tässä yhteydessä! Jälleen kerran täytyy myös ihailla arkkipiispan skarppia vastauspuheenvuoroa, jonka hän ilman paperia laukoi ilmoille.

Tauoilla ja valitsijamiesten välillä on käynnissä kova vääntö kirkkohallituksen täysistunnon uusista jäsenistä. Pappisedustajien osalta isoin kähinä on, kuuluuko toinen paikoista Turun arkkihiippakunnalle vai Espoon hiippakunnalle. Ensin mainitulla vuoro on ollut edellisen kerran joskus 90-luvulla ja jälkimmäiseksi mainitulla ei vielä koskaan. Loogisen tarkastelun perusteella näyttäisi siltä, että paikka kuuluu luonnollisesti Espoon hpk:lle, mutta jostain syystä tästäkin taas väännetään. Espoon ehdokkaat ovat khra Kalervo Salo ja toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Raunio, mikäli asia menee eteenpäin.

Valiokunnissa päästiin syvemmälle tutustumiseen ja työskentelyn visiointiin. Tänään kääritään hihat ja käydään töihin. Tätä kirjoitettaessa lähetekeskustelussa on lakivaliokuntaan (edit. aiemmin virheellisesti ilmoitin yleisvaliokunta...)tuleva aloite kirkollisten rakennusten suojelusta.

Tänään pöydille jaetaan myös mielenkiintoinen aloite, jonka juuret ovat viime viikonloppuisessa kirkon nuorisopäivien yhteydessä järjestetyssä nuorten Kirkko 2020 -tulevaisuusseminaarissa. Itsekin piipahdin ko. seminaarissa ja täytyy sanoa, että siellä oli erittäin hienoa keskustelua ja ideointia kirkon parhaaksi. Yksi näistä ideoista kiteytyi Katri Korolainen-Virkajärven ja Janne Kaisanlahden allekirjoittamaksi aloitteeksi Isospankista, joka on luettavissa tämän linkin takaa.

Aamupäivän aikana käytin istuntokauden toisen puheenvuoroni Kirkon ulkoasiainneuvoston toimintakertomusta käsiteltäessä. Hienossa ja hyvin toimitetussa katsauksessa ei juurikaan kerrota kirkkomme aktiivisesta nuorisoekumeniasta, joka näkyy hyvin monella sektorilla ja on ihan Euroopan tasollakin hyväksi tunnustettua. Nostin tältä saralta pari esimerkkiä ja toivoin, että jatkossa nuorisoekumeniasta voitaisiin raportoida myös KUN:n toimintakertomuksessa.

Kiintoisaa keskustelua käytiin myös kirkon eläkerahaston sijoitustoiminnasta ja indeksirahastojen kytköksistä ydinaseteollisuuteen. Jotain ehdin keskustelun lomasta laittamaan twitteriin, mutta jonkinlaisen katsauksen aiheeseen voi löytää täältä. Nyt 1,2 miljoonaa euroa eläkeläistemme eläkerahoja etsii uutta kotia, joka ei ole vuorattu kallioluolien uumeniin.

Mutta nyt kutsuu lounas, joten takapenkki kiittää kommenteista ja kuittaa.

Verryttelyä ja valintoja

Aamu valkeni lämpimään auringon valoon ja Stig Kankkosen aamuhartauteen. Valitsijamiehet olivat saaneet valmiiksi valiokuntapaikkajaon jo illalla. Valtaosin jaot kai menivät ennakoidun mukaan, mutta jotain nieleskelyjäkin kuului. Itse päädyin ennakkotoiveesta poiketen tulevaisuusvaliokunnan asemesta yleisvaliokuntaan. Tämän olin kuitenkin jo itse ennakoinut, koska hiippakuntamme keskinäisissä keskusteluissa päädyttiin tekemään valikuntajakoa vaalituloksen pohjalta eikä niinkään henkilöhistorian tai kokemuksen perusteella. Tällöin hännänhuippuna oleva on se, joka liikkuu tarvittaessa. Tämän asetelman purkaminen olisikin sitten isompi kirkollisen demokratiakeskustelun paikka (vaikkakaan sana demokratia ei sellaisenaan ole kuvaava termi tässä yhteydessä...).

Valiokunnat kokoontuivat äsken valitsemaan itselleen puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat. Yleisvaliokunnassa on kirjava kaarti edustajia: vanhoja tuttuja jo edelliseltä kaudelta ja uusia tuttavuuksia - tutustumiskierroksen perusteella monenlaista osaamista ja elämänkokemusta. Myös piispa Jolkkonen oli ennakkotiedosta poiketen siirtynyt yleisvaliokuntaan. Kenttäpiispan tehtävästä pian eläköityvä Hannu Niskanen jätti suu hymyssä edellisten kausien puheenjohtajuuden ja uudeksi valiokunnan puheenjohtajaksi valittiin piispa Jolkkonen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Raija Kerola Rovaniemeltä.


Tässä vielä muiden valiokuntien puheenjohtajavalinnat järjestyksessä ensin pj, sitten varapj:
Käsikirjavaliokunta: ed. Vesti, ed. A-M Kaskinen
Perustevaliokunta: piispa Peura, piispa Repo
Lakivaliokunta: ed. Savela, ed. Leppänen
Hallintovaliokunta: piispa Luoma, ed. Ala-Kapee-Hakulinen
Talousvaliokunta: ed. Simola, ed. Westerlund
Tulevaisuusvaliokunta: piispa Häkkinen, ed. Aula
Yleisvaliokunta: piispa Jolkkonen, ed. Kerola
Kansliavaliokunta: ed. Sipola, ed. Vesti


Osassa valiokunnista puhetta johtaa piispa, osassa maallikko. Meillä yleisvaliokunnassa puheenjohtajuuksista käytiin oikein asiallinen keskustelu ennen valintoja ja piispapuheenjohtajaan päädyttiin yksimielisesti. Ei tämä niin piispa- ja pappisvetoinen kirkko ole, kuin se monien mielikuvissa näyttäytyy. Onhan edustajistakin kaksi kolmannesta maallikkoja. Mutta myös kehitettävää riittää. Vähintäänkin tämän mielikuvan muuttamisessa.


Näyttäisi siltä, että yleisvaliokunta saa käsiteltäväkseen seuraavan linkin takaa löytyvän aloitteen

Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (2012-00198)

Sanottakoon kuitenkin heti kärkeen niille, jotka lukevat pelkän otsikon, että hautaamiskustannus on kaikille sama riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Tässä keskustellaan siis kirkon pyhästä toimituksesta nimeltä hautaan siunaaminen.
Aloite on kirvonnut siitä tosiasiasta, että kirkossamme on seurakuntia, joiden alueella n. 60% kuuluu kirkkoon mutta alueen hautaansiunaamisista yli 90% toimitetaan kirkollisesti (kiitos hyvästä asian kiteytyksestä Aija ja Kirkko kuulolla). Omaisten ja vainajan toiveita halutaan kunnioittaa, mutta joillain paikkakunnilla tähän suunnattu resurssi käy raskaaksi kantaa.
Tästä olisi kiva kuulla kommentteja!

Takapenkki, peräpeili ja kaukoputki

Avajaismessukulkue pujottelemassa tuomiokirkkoon

Kirkolliskokous käynnistyi kun aamulla kiskoin lipereitä kaulaan vartin yli kuusi Helsingin Pitäjänmäessä. Kalervo Salon kyyti toi tasaista kyytiä perille tutulle Turun kristilliselle opistolle. Hienoisia nostalgisia tunnelmia nostatti edustajien parveilu edestakaisin. Ja jännäähän tämä on, vaikka toissakauden kokemus onkin vielä vahvasti muistissa. Monenlaista on ilmassa, vaikka tämän kauden suuret kysymykset vielä odottavat jossain kulman takana.

Aamumessun toimitti Helsingin hiippakunnan kööri. Irja-piispa saarnasi (Joh. 15:10-17) ja kyseli osuvasti, sopisiko kirkolliskokouksen työohjeeksi Jeesuksen sana: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne."

Monenlaista ennakkokihinää ja -kähinää on kevään mittaa kuultu ja korviin kantautunut, kun valiokunta- ja valitsijamiespaikkajakoja on eri sorvattu. Vaalien profiloituminen vahvemmin tavoitteellisiksi tai aatepohjaisiksi listoiksi on vilkastuttanut keskustelua. Tällä hetkellä salissa keskustellaan varapuheenjohtajien vaalista. Myöhemmin äänestetään valitsijamiehet, jotka sitten tekevät esityksen valiokuntajaosta. Nähtäväksi jää, kuinka Irjan saarna jäi elämään tässä asiassa.

Kirkolliskokouksen avajaispuheessa (Arkkipiispa Mäkinen: Kirkon on tunnistettava varjonsa) arkkipiispa otti vahvasti esille kirkon hiljaisen historian sekä vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä esiintyneet ongelmat. Kuten linkin takaa saattaa lukea, puhe oli voimakas kannanotto. Ei varmastikaan Karin helpoimpia työtehtäviä, mutta varmasti monelle kuulijalle tärkeä ja odotettu puheenvuoro.

Tällä viikolla keskustellaan mm. kirkollisten rakennusten suojeluun liittyvistä asioista, kirkkohallituksen toimintakertomuksesta ja kirkkoon kuulumattomien hautaansiunaamisesta (Tässä muut vireille tulevat asiat). Jossain etäällä siintävät kirkon rakenneuudistus, kirkkolain kodifiointiprosessi ja ehkäpä jotkin omatkin aloitteet.

Tervetuloa seuraamaan kirkolliskokousta takapenkin vinkkelistä!

ps. valitsijamiesvalinnoissa on päästy takaisin sopuratkaisuun ainakin Helsingissä ja Espoossa, mikä on monin tavoin hyvä alku alkavalle kirkolliskokouskaudelle. Valitsijamiehet ovat siis niitä henkilöitä, jotka laativat pohjaesitykset kirkolliskokouksen tekemiin henkilövalintoihin tämän nelivuotiskauden aikana.